Tässä vielä aateltiin et kun ollaan jo akklimatisoiduttu 5500m, on se Deo-tibba vaan yx päiväreissu.
Approachi sujuikin ihanassa kesäkelissä.
Expedition style!! Kantajat roudaa suomi-urpojen mässyjä ihan paskana! Meil oli mukana mm.kukkakaali, arvatkee syötiinkö se?
Duhangan couloir 550m. Meneepi tonne ränniin vasemmalle ja ylös.
Pari tuntia stepperillä ylämäkeen, kivaa!!, kunnes lumi alkoi upottamaan liikaa ja happi meinasi loppua. Aluksi otin 10-20 askelta putkeen ja pienen levon, loppuvaiheessa oisin jaksanut ottaa jopa 5 askelta yhteen menoon, mutta oli pakko jarrutella koska, jos näin tein silmissä musteni ja pyörrytti helvetisti. Kun köyttä ei ollut, niin ei ois ollu siistiä vieriä tajuttomana alas teltoille, vaikka meinashan se käydä myöhemminkin tajuissani. Samanlainen fiilis viimeksi ollut teininä salilla maastavedon jälkeen. Andy Kirkpatrik ois tähän todennut, että jos ois edes yhden askeleen ottanut vielä ois KUOLLUT.
Jussi painaa ylämäkeen, ennen kuin seinä hieman jyrkkenee ja lumi alkaa upottaa.
Duhangan colille (5200m) piti kiivetä n.550m 50-55 asteista lumi-mixtaa, yhdessä kohtaa oli muutaman metrin steppi WI3:sta. Harjanteella lunta olikin jo melkein napaan asti. Se siitä siitä single-pushista sitten. (single-push=epätoivoinen yritys puskea 1600 vertikaalimetriä kerralla). Takaisin tullessa yritin kiertää kyseisen kohdan, ettei tarvitse downclimbailla, kuitenkin kompuroin lumiankkuriin, joka roikkui valjaissa ja hyppäsin kyseisen steepimmän kohdan pää edellä, laskeutuen kuitenkin kuin kissa hallitusti perseelleni. Ehdin jo huo-ahtaa helpotuksesta, kunnes tajusinkin, että tässähän ollaan vielä liikkeessä. Jääraudoilla jarrutus ei tuottanut tulosta, mutta onneksi hakku oli vielä kädessä (ilman liissejä tottakai!) ja Ou!-Shit-arrest tulikin sitten testattua. Olin taas tosi ylpeä itsestäni.
Advanced base-camp
Koirakin ihmettelee suurta valkoista metsästäjää.
Jaana pyysi kovaa hintaa suklaasta.. mutta oli myyjän markkinat.
Pizzojen tuoksu tuntuu jo, alkaapi hymyilyttää.
Aaaahhh.. tyytyväisenä takaisin lihapatojen äärellä, jossa seuraamme liittyi myös turkulainen elämäntapataiteilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti